Ulkona on satanut lunta. Puissa on pehmeä pumpulikuorrutus ja lenkkipolku näyttää ihan talven ihmemaalta. Maisema on lähes täydellinen, ei puutu kuin valkoinen salama, jonka mustan nenä päälle on jäänyt pieni lumikasa.
Einarin kuolemasta on reilut kolme kuukautta. Suru tulee ja menee mutta ikävä on läsnä koko ajan. Meidän elämässä on nyt koiran mentävä aukko. Hassua, että niin pieni eläin voi täyttää niin suuren tilan maailmassa.
Nuku rauhassa, rakas Einari. Meillä on sinua niin kova ikävä.
ps. Meillä on tassuterapeutti Pauli kylässä ja piti kirjoittamani Paulin parhaista. Mutta vanhojen tekstien ja kuvien selailu viilsi sen verran rintaa, että taidan siirtää Paulin esittelyn tuonnemmaksi. Lähinnä lähden kuitenkin siirtämään Paulin pois tyynyltäni, jotta mahdun omaan sänkyyni nukkumaan...;)
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
