Olen moitiskellut Einaria koirapuistossa neidiksi, koska se pissaa kyykistymällä niin kuin tytöt. Tänään Einari kosti ja nosti jalkaa puuta vasten niin korkealle, että meinasi mennä nurin. Nenäni on nyt siis pitkä.
Hassuinta tapauksessa oli se, että mä oikeasti herkistyin. Voi ei, meidän Einari on jo noin iso poika! Kyynel silmässä siis seisoin katsomassa, kun koirani kusee. Kuinkahan höperöksi sitä voi ihminen tulla?!?
Se oli se hyvä uutinen.
Huonoa on sitten se, että Einari ontuu. Olen huomannut aiemminkin, että sen kävely on aamuisin ja joskus vauhdikkaan koirapuistokeikan jälkeen hieman jäykkää ja onnahtelevaa. Nyt se ihan oikeasti kinkkaa oikeata etujalkaa (tai siihen mä olen sen ontumisen paikantanut). Tahtia tuo vaiva ei tunnu haittaavan, yhtä innokkaasti se leikkii ja lähtee ulos kuin aina ennenkin.
Ajattelin seurata tilannetta hieman, annoin superheppulille (nimi lainattu Sisu Sorrin sanavarastosta) aamulla puolikkaan Rimadylin ja emmekä mene puistoon kiitämään muutamaan päivään. Katsotaan, tokeneeko köpöukko vai onko edessä lääkärireissu. Taas vaihteeksi.
Ai niin, kun oli siitä rahapulasta puhetta... Taisin eilen vahingossa vuokrata hevosen. Mutta se mahtuu viikkobdjettiin, jos jätetään kaksi pakettia jauhelihaa ostamatta. Ei kai kukaan jaksa syödä jauheliharuokaa kahdesti viikossa?!? Haloo!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti