Einari on rakastunut. Tulisten tunteiden kohde on arvokkaasti harmaantunut kultainen noutaja, jonka tapasimme tänään koirapuistossa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, tosin yksipuolista sellaista.
Einari kulki aikansa nenä kiinni noutajan pimpsukassa ja nousi sitten komeasti selkään, kuten suuren rakastajan kuuluukin. Noutajaneiti otti kärsivällisesti vastaan kokemattoman nuorukaisen liikuttavat lisääntymisyritykset mutta ei erityisemmin innostunut Einarin nypytyksestä.
Ihmiset nauroivat. Tuli vähän sääli Einaria. Ei aloittelijoille saa nauraa. Tämäkin on nimittäin yksi niistä asioista, joita ei opi kuin tekemällä...
Meidän perheen ihmisillä onkin sitten hiljaisempaa romanssirintamalla. Siirin mielestä pojat on enimmäkseen ällöjä (mikä on äidistä hyvä asia) ja äidin mielestä pojat on enimmäkseen ällöjä (mikä on Siiristä hyvä asia).
Siksi ajattelinkin ajankulukseni todistaa, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja koiralla vieläkin enemmän. Tässä siis Einarin kutsumanimiä:
Eicca.
Toppinen.
Tessu Virtanen.
Pippelimies.
Rakkausmies.
Einartsi-Peinartsi
Pieni Mies.
Parta-Sepe.
Sepe.
Sittupartainen terrieri.
Maailman Mahtava Mies.
Topetsi.
Uketsi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti