Miksi kukaan ei kertonut myöskään siitä, mille koira haisee, kun sen anaalirauhaset tyhjentyy?
Nostin Einarin eilen syliin ja samalla hetkellä Hanna kysyi, että mikä hirveä paska täällä haisee. Häivähdys oli tavoittanut jo minunkin herkän nenäni ja tarttui nenäkarvoihin kiinni. Löykä oli sanoin kuvaamaton.
Oksennusta nieleskellen paikansin hajun omaan käteeni. Rätti! Olin juuri pyyhkinyt pöydän ja rätti on varmasti likainen, siitä haju tarttui käteeni. Tiedättehän, että pitkään käytössä ollut Wettex alkaa jossain vaiheessa haista pahanhajuiselle hiivatulehdukselle? Mutta ei, ei se ollut rätti.
Nuuskin eteisessä koira kainalossa ja kesti hetken, ennen kuin tajusin, että se on koira. Tarkemmin sanottuna sen perse. Ja kyllä, nuuhkaisin sitä ihan läheltä. Oli nääs pakko.
Minä luulin, että Einari oli piilottanut lattialta löytämänsä kananmunanpalan pariksi päiväksi petiinsä ja pyörinyt siinä mutta Hanna tiesi kertoa, että haju on kyllä peräisin ihan koirasta itsestään eli anaalirauhasista. Kaameaa! Eihän mun suloinen, ihana nökköseni voi jumalauta haista näin pahalle!?
Mutta kyllä se haisi. Löyhkäsi niin etovalle, ettei mitään järkeä! No, koira suihkuun, omenanhajuista koirashampoota päälle ja avot, johan haisi poika taas ihanasti märälle koiralle. Ja trust me, se on sulotuoksu siihen aiempaan verrattuna!
Mitä tästä kaikesta opimme? No ainakin sen, ettei baarista matkaan tarttuneen miehen aamuinen hengitys illan viina-rööki-valkosipulikebab-annoksen jälkeen haise kovinkaan pahalle.
PS. Älkää muuten koskaan tehkö lanttuleipää. Minä yritin, Kotilieden ohjeen mukaan, ja nyt keittiön pöydällä on kaksi mustunutta pötköä, joiden sisus on vauvankakan väristä, pilaantuneelle lanttulaatikolle haisevaa, tahmaista mössöä. Ja voite vain kuvitella, mille täällä kämpässä nyt haisee?!?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti